Ensinnäkin haluan mainita siitä, että Pohjois-Amerikan kiekossa ei jaeta syöttöpisteitä, vaan avustuspisteitä. Minusta se on aivan oikein. Pisteitä ei tarvitse pihistellä, kunhan ne menevät oikeille pelaajille.

Ei tarvitse olla ujo sen suhteen, että kiekko koskettaa välillä vastustajan luistimeen tai 2-1 hyökkäykseen päässeet sahaavat kiekkoa 2-3 kertaa ennen kuin kiekko on verkossa - kakkossyötön saa antaa, jos tilanteen rakentamiseen joku oleellisesti osallistui.

Mutta syöttöpisteiden jakaminen ei saa missään tapauksessa olla tuomarien tehtävä. Heidän tehtävä on valvoa sääntöjen noudattamista. Puhaltaa jäähyt, paitsiot ja kaikki muu heille kuuluvat toimet. Ei heillä voi olla aikaa katsoa, kuka ansaitsee syöttöpisteet.

Se oli jo 70-80-luvuilla paskamaista huudella omien tai pelikaverien syöttöjen perään. Se oli yhtä paskamaista menettää täysin ansaittu syöttöpiste joko taivaan tuuliin tai väärälle miehelle. Millä ihmeellä tuomari olisi voinut tietää kenelle ne pinnat kuuluvat? Täysin mahdoton homma, joten pelaajat joutuvat asiassa auttamaan.

Olen usein kuullut juttuja, että Wayne Gretzkyllä oli valtava määrä huutopinnoja, mutta se ei pidä paikkaansa. NHL:ssä pisteet jaettiin jo 80-luvulla yläparven tilastomiesten toimesta ja ne tarkastettiin videolta. Ja korjattiin vielä paljon pelin päätyttyä, mikäli näyttöä riitti.

Kun Gretzkyn uskomaton 51 ottelun pisteputki katkesi lähes päivälleen 24 vuotta sitten (28.01.1984) ottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan - maalissa muuten Markus Mattsson! - niin hän olisi aivan varmasti saanut tehopisteen yhteen Oilersin maaleista, mikäli käytäntö olisi ollut sama kuin Euroopassa. Muistan nähneeni ottelun ja vasta parin videotarkastuksen jälkeen huomattiin, että kiekko koski matkalla hipaisten yhteen Oilers-pelaajaan ja näin Gretzky oli vasta kolmas avustaja.

Nyt eletään vuotta 2009 ja Nelonen näyttää jokaisen liigamaalin televisiossa. Otteluissa tilastoidaan jopa jääajat. Ja jostain syystä pelaajat nöyryytetään edelleen juhlimaan syntynyttä maalia tuomareille samalla puhuen ja viittoillen. Aivan käsittämätöntä.

Kaveri tekee viime hetken tasoitusmaalin ja pelikaveri juhlii selkä maalintekijään päin yrittäen saada katseyhteyttä tuomareihin. Kun katsoja tämän joko hallilla tai myöhemmin televisiossa/netissä huomaa, niin mitkä on ensimmäiset ajatukset? Onpa itsekäs pelaaja, kun murehtii jostain syöttöpisteestä. Niinpä.

Mitä jos sitä pinnaa ei tule? Tai niitä menee kauden aikana useampia? Sitten arvostellaan kenties heikkoja tehoja. Toinen juttu on nämä puhtaat huutosyötöt. Pelaajalla ei ole osaa eikä arpaa maaliin, mutta jostain ilmestyy syöttöpiste tai kaksi ottelun pöytäkirjaan.

Huutosyötöt olivat takavuosina pelaajien keskuudessa oma vitsinsä. Joka joukkueessa on muutama hieman aktiivisempi huutaja ja heille kyllä annettiin verbaalista kyytiä. En viitsi edes mainita nimiä, koska silloisilla säännöillä riparimaaleista ei saanut pinnoja ja kakkossyöttöjä jaettiin kuin ne olisivat olleet pois kirkolta. Eli huutajienkin kokonaissaldo jäi varman pienemmäksi nykyisiin standardeihin verrattuna.

Henkilökohtaisesti (nyt) hauskin episodi syöttöpinnojen arvonnassa tapahtui, kun syötin Ari Vuoren vastustajan puolustajien välistä läpiajoon. Vuori teki maalin, mutta en saanut syöttöpistettä. Kukaan ei saanut. Miksei? ?Vuori kuljetti kiekkoa niin pitkän matkan, että syöttöpistettä ei tarvita, kertoi dumari meidän kapteenille. Tosi juttu.

SM-liigan historiassa on jätetty antamatta tai annettu väärälle pelaajalle tuhansia syöttöpisteitä, eikä niille tarvitse enää ajatuksia uhrata. On vain tullut aika saada tämä asia kuntoon ihan vain uskottavuuden kannalta. Pelaajien nolaaminen on syytä lopettaa ja samalla poistaa tuomareilta tämä turha prosessi.

Bonus:

Viime kauden pistepörssin voittaja ratkesi vasta sarjan viimeisellä kierroksella. Kärppien Janne Pesonen voitti arvostetun Veli-Pekka-palkinnon 78 tehopisteellään, kun Jokerien Ville Leino jäi kakkoseksi 77 pisteellään. Kavereilla oli yhteensä 93 syöttöpistettä.

En edes yritä väittää, että pokaali meni väärälle miehelle. Mutta onhan se silti noloa, että joku fani saattaa kaivaa maalikimaroista kaksi maalia, joihin Janne Pesonen ei todistettavasti olekaan ollut syöttäjä vaikka pöytäkirjassa näin luki. Menikö pokaali väärälle kaverille?

Tämän jälkeen joku löytää Ville Leinolta yhden phantom assistin. Seuraavaksi joku kaivaa videon, missä Janne Ojanen saa lahjapinnan. Janne ei olekaan Javan kanssa tasapisteissä. Ja niin edelleen.

Moiset tilanteet ovat hetkessä lehtien lööpeissä, vaikka omaa pyhiinvaellustaan uskonnollisesti tekevä Kari-Pekka Kyrö olisi juuri paljastanut Henry?s Pubin tikkakisan osallistujien olleen valokuvien perusteella dopattuja.

Juttujen kommentointi vaatii sisäänkirjautumisen!

Kirjaudu sisään tästä »