23.1.2009
Teemu Wilenius
Maailman parhaasta kiekkoilijasta on turha edes väitellä. Minulle hän on - ja tulee aina myös olemaan - liehutukkainen Jaromir Jagr.
Miestä voi vihata tai rakastaa oman tahtonsa mukaan, mutta hänen maagista mailataitoaan ei voi kiistää kukaan. Siinä jäävät helposti gretzkyt, lemieuxit, grosbyt, malkinit, ovechkinit ja muut vastaavat kauas taakse.
Ja tosikoille pitää sanoa jo tähän väliin, että olen nyt aivan tosissaan!
Nuorena pojankloppina ihailin tasan kahta kiekkoilijaa: Kuningas-Jagria ja pähkähullua Tie Domia. Jälkimmäisen arvostus perustui pitkälti hänen taustoihinsa ja siihen uskomattomaan työmäärään, minkä mies teki saavuttaakseen NHL-tappelijan statuksen.
Domin arvostus kärsi silmissäni tosin inflaation jo ennen kuin hän ehti lopettaa pitkän uransa taalaliigassa - siviilipuolen toilailut ja muutamat raukkamaisuudet kaukalossa pitivät omalta osaltaan huolen siitä.
Mutta Jagr tekee sen vieläkin. Harva jääkiekko-ottelu tai kiekkoilija herättää minussa enää minkäänlaisia tunteita suuntaan jos toiseenkaan. Kylmiä väreitä sen sijaan tulee heti, kun katsoo Jagrin NHL-uran top10 -maalit YouTubesta: http://www.youtube.com/watch?v=oDX0pxdidB4
Ja sitten lopulta itse asiaan: tämä blogi sai alkunsa The Hockey Newsin taannoisesta artikkelista (http://www.thehockeynews.com/articles/22224-THNcom-Blog-Jagr-says-return-to-Penguins-not-out-of-the-question.html), jossa Jagr väläyttelee mahdollisuutta, että hän vielä joku kaunis päivä pelaisi Pittsburgh Penguinsissa.
Ajatelkaa, 38-vuotias maailman paras kiekkoilija samassa ketjussa Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin kanssa.
Huh huh, ne ottelut olisi nähtävä.
|